Esteettinen teoria

Current revision (unreviewed)

Lähtökohtana koko yhteiskunnan kritiikki
- Ongelmana se, että argumentit ja keskustelu itsessään osa kritisoitavaa yhteiskuntaa
- Ratkaisuna välttää eksakteja käsitteiden määrittelyjä
Tekstit tahallisesti epäkoherentteja
- Essee paras tapa esittää asiat koska sallii rankat liioittelut, personifikaation ja provosoinnin
- Tekstissä käytetään ellipsejä, eli jätetään tietoisesti kieliopillisesti tärkeitä sanoja pois

Johdanto

Esteettistä teoriaa pidetään juurettomana ja perustelemattomana
- Nykyiset esteettiset teoriat vaillinaisia ja niitä on runsaasti erilaisia, siihen kaksi syytä
  1. Taide pitäisi käsittää universaalisti mutta nykyiset filosofiset teoriat eivät anna siihen mahdollisuutta koska kategoriat ja järjestelmät rajoittavat
  2. Esteetiikka perinteisesti vaatinut tietopohjaisia teorioita, jossa tulkinta vaihtelee tietoteorian aksioomien mukaan

Ylläolevat syyt eivät kuitenkaan anna selitystä sille miksi tietoteorian ja logiikan suosio ja arvostus eivät ole laskeneet, mutta estetiikan on
Filosofinen estetiikka ajautunut kehityksessään kohti kahta vaihtoehtoa, triviaalia yleistystä josta puuttuu sisältä ja mielivaltaisiin päätelmiin jotka ovat usein kuitenkin vakiintuneista käsityksistä johdettuja

Tietoteoria ja etiikka väärässä: kaikki kauneuden kokemukset sitoutuvat johonkin konkreettiseen ilmiöön, vaikka perinteiset teoriat olettivat siitä irroittautumisen ja asian irrallisen tarkastelun olevan mahdollista
Nykyinen estetiikka erottautuu siitä mitä se käsittelee

Taiteessa uusi on olemassa jo ennen kuin se löydetään ja muutetaan (tulkitaan?) taiteeksi
- Tulkinnan mahdollisuuksia on rajallinen määrä
Taide on nykyään paradoksaalista:
- Se on utooppista ja saavuttamatonta sitä enemmän mitä lähemmäs yhteiskunnan todellisuus aiempia utopioita tulee
- Samalla se ei kuitenkaan saa olla utooppista, koska se lakkaisi olemasta(?)

Hegel tiedosti ensimmäisenä taiteen loppumisen uhan mutta ei toteuttanut ennustustaan
- Hegel tulkitsi, että hänen aikansa todellisuus ja taide oli jo saavuttanut utopian ja päässyt siitä yli
Taide kuuluu ristiriitaisen olemassaolon vaiheeseen
- Kaikesta vahvistavasta ja hyväksyvästä filosofisesta kehityksestä huolimatta ristiriitainen vaihe säilyy
- Esimerkkinä arkkitehtuuri: funkikseen totuttautuneina hyppääminen fantasiaan ei olisi ristiriitoja ratkaisevaa kehitystä vaan ristiriidan jättävää tyydyttymätöntä kitschiä

Taide ja teoria eivät voi konkretisoida utopiaa
- Kaikki uudessa taiteessa vasteenmieliseksi leimattu johtuu siitä, että taide ei voi luoda mitään todella uutta (uusi on tuhon kuva).
- Taide pystyy ilmaisemaan reaalimaailmassa utopian absoluuttisella negatiivisuudella uuden luomiseen verrattuna
Taide on oikeaa tietoisuutta aikakaudesta jossa kaksi mahdollista ääripäätä: välitön utooppinen paratiisi ja välitön tuhoutuminen
- Se estää tuhoutumista käyttämällä tuhoutumisen itsensä kuvaa taiteena

Taiteen yhteiskunnallisen kritiikin kärki on yhteiskunnan itsensä luoma ja kohdistama
Taide ilmeisesti organisoivan tekijän kautta kykenee tekemään jotain mihin yhteiskunta ei ilman kyseistä tekijää pystyisi (miksi yhteiskunnalla ei olisi organisoivaa tekijää ja mihin se pystyisi sen avulla?)
- Kaupunkisuunnittelussa tarkoituksellisesti luotuja kokonaisuuksia, mutta ei ilmeisesti organisoivaa tekijää

Modernissa yhdistyvät jokaisena aikana kyseisen aikakauden edistyksellisin tekniikka ja edistyksellisimmät kokemukset
Modernisuuden täytyy reagoida spontaanisti objektiivisiin tilanteisiin
- Taiteessa ongelmana se, että spontaani reagointi on normi
- Mikään teos ei voi välttyä missään tilanteessa joutumasta tekemisiin objektiivisuuden kanssa, joten sen kieltäminen tekee teoksesta arvottoman
Modernismi jähmettynyt staattiseksi saman toistamiseksi
- Koneet määräävä tekijä elämässä ja yhteiskunnassa sekä niiden kehityksessä
- Monissa moderneissa teoksissa koneellisuutta kohtaan epäluuloa, alkuperä pyritään kieltämään